Kari Korhosen tarina pysäytti nuoret elämänvalintojen äärelle

Tredun Hepolamminkadun auditoriossa kuuluu iloinen puheensorina. Tila täyttyy opiskelijoista ja opettajista. Edessä seisoo Kari KK Korhonen, entinen huumeiden välittäjä ja käyttäjä. Korhonen on tehnyt päihdevalistustyötä jo pitkään, ja siitä tässäkin tilaisuudessa on kyse. Tai elämänvalintatunnista, kuten hän sen muotoilee. Korhonen jakaa nuorille oman tarinansa varoittavana esimerkkinä.

Korhosella on kokemusta erilaisista päihteistä ja niiden järkyttävistä vaikutuksista ihmisen elämään. Yli 90 hänen kaveriaan on kuollut – on ollut itsemurhia, murhia ja huumeiden yliannostuksia. Huumemaailmaa hän kuvailee karuksi ja kylmäksi paikaksi. Vain aineilla oli merkitystä, ei millään muulla.

Korhonen kertoo syntyneensä ihan tavalliseen perheeseen Tampereella. 10-vuotiaana hän näki tosin unen, jossa seisoi laiturilla pienen, vaaleahiuksisen tytön kanssa. Unella ei silloin ollut merkitystä, eihän hän sellaisesta osannut haaveillakaan. Korhosen ollessa 11-vuotias perhe muutti Kuopioon ja kiusaaminen alkoi Tampereen murteen takia. Korhonen ei tätä niellyt vaan ratkaisi ongelman väkivallalla, jolloin hänestä itsestään tuli kiusaaja. Sen roolin vetäminen ajoi häntä kohti päihteiden maailmaa. Kun hän oli 12-vuotias, kuvaan astui alkoholi ja hieman myöhemmin kannabis ja amfetamiini.

Monta eri tietä

Opiskelijoille Korhonen kertoo eri päihteiden vaikutuksista ja vaaroista. Käymme läpi erilaisia, mutta tyypillisiä tapoja ajautua huumemaailmaan. Nuoret osaavat itsekin nimetä muutamia niistä, esimerkiksi kokeilunhalu, ”coolius” ja ryhmäpaine nousevat esille. Tiet päihteiden maailmaan voivat avautua muun muassa tupakan, alkoholin, väärien valintojen tai kannabiskokeilun jälkeen.

Huumeiden käytön Korhonen itse rahoitti huumeiden myynnillä, salakuljetuksella ja muilla rikoksilla. Monta kertaa elämässään hän päätti, että ei enää tätä samaa. Silti kierre jatkui. Elämän käännekohta tuli, kun Korhonen alkoi väsymään tuohon elämään 23-vuotiaana. Ulospääsyä ei tosin aiemmin ollut löytynyt. 24-vuotiaana kolmatta kertaa vankilassa istuessaan hän tunsi voimakasta ahdistusta ja pohti, että nyt on tapahduttava joku muutos. Oli se sitten itsemurha tai raittius, näin ei voi enää jatkua.

Myös ihmissuhteet muuttuvat päihteiden maailmassa. Yleistä on Korhosen mukaan valehtelu, väkivalta ja riippuvuus. Vaikutukset terveyteen ovat tietysti merkittäviä. Vaikeimmaksi riippuvuudeksi hän nimeää sosiaalisen riippuvuuden. Kolmannella kerralla vankilasta vapautuessaan Korhonen pelkäsi astua takaisin normaaliin elämään. Onneksi oli ystävä, joka oli portilla vastassa ja otti häntä niin henkisesti kuin fyysisestikin kädestä kiinni. Ystävän tuki ei rajoittunut pelkästään siihen – hän vei Korhosta töihin ja kotiin, soitti vapaapäivinä ja oli merkittävä tuki yhteiskuntaan uudelleen sopeutumisessa.

Uuden elämän alku

Omista vanhemmistaan ja heidän kokemastaan tuskasta Korhonen puhuu koskettavasti. Hän kertoo äitinsä pelänneen nukkumaan menoa. Mitä jos yöllä soi puhelin ja poika on tapettu tai hän on tappanut jonkun? 24-vuotiaana elämänmuutoksen kokeneena vankilasta lomilla ollessaan Korhonen suuntasi vanhempiensa luokse. Yleensä äiti avasi aina, mutta nyt oven takana olikin isä:

– Halasin isää. Kysyin ”voitko antaa anteeksi”. Isä alkoi itkemään, en ole ikinä nähnyt hänen itkevän. Isä antoi kaiken anteeksi, Korhonen muistelee.

Pikkuhiljaa Korhosta alettiin pyytää puhujaksi erilaisiin oppilaitoksiin. Korhonen tiesi heti, että tätä hän haluaa tehdä: valistaa nuoria ja kertoa oman tarinansa, jotta nuorten ei tarvitsisi kulkea samaa polkua. Nykyään Korhonen kouluttaa myös eri viranomaisia ja asiantuntijoita. Hän käy puhumassa muun muassa vankiloissa, kouluissa, lastensuojeluyksiköissä ja kodeissa. Korhoselle on tärkeää saada kulkea ihmisen rinnalla, jos se on mahdollista.

Korhosen tärkein viesti nuorelle, joka on samassa tilanteessa kuin hän itse on ollut, on se, että apua kannattaa hakea:

– Hae apua. Toi huumemaailma ei tuo mitään hyvää, vaan se vie kaiken. Ei ole sellaista onnellisen lopun mahdollisuutta. 

Niin ja se unen pieni tyttö, josta Kari Korhonen haaveili ollessaan vasta 10-vuotias. Hänestä tuli myöhemmin totta, kun Korhosesta tuli isä. Tyttö sai nimekseen Mira ja Korhosen silmät sädehtivät ilosta aina, kun hän puhuu tyttärestään. 

– Hienoin juttu mun elämässä mikä on tapahtunut, on se, että mä saan elää.

Tampereen seudun ammattiopisto Tredu järjestää opiskelijoilleen monipuolisesti luentoja erilaisista aiheista. Korhosen vierailu oli osa Ehkäisevän päihdetyön viikon ohjelmaa Tredussa. Korhonen on vieraillut Tredussa aiemminkin. Koko Korhosen elämänmuutos löytyy hänen elämästään kertovasta kirjasta ”Kuoleman kauppias”.