Kuunnellaan metsää ja metsäosaajaa

Lehtori Janne Ruokonen katselee kevätauringossa paistattelevia puiden runkoja. Mäntyjen latvukset humisevat. Koneet ovat hetkeksi hiljenneet. Janne Ruokonen on tullut Kurun keskusten kupeessa sijaitsevalle Tammikankaalle, Tredun varikkoalueelle sopimaan seuraavan kuukauden työmaista. Metsässä viihtyvää miestä ei yleensä huolet paina, mutta nyt puheet Pirkanmaan mahdollisesta uudesta maakuntakaava saavat mielen synkäksi. Pieni muutos maakuntakaavan termeissä voisi johtaa suuriin muutoksiin.

– Olemme täällä koululla panostaneet erityisesti ilmastokestävään puunkorjuuseen ja toimineet suuntaa näyttävänä oppilaitoksena valtakunnallisesti. Nyt tätä työtä uhkaa vakavasti mahdollinen uusi Pirkanmaan maakuntakaava. Puhetta on ollut alueella sijaitsevien kansallispuistojen yhdistämisestä sekä metsätalouden osuudesta tällä alueella. Väärillä sanamuodoilla voi olla kohtalokkaat seuraukset.

Janne pitää pitkän tauon.
– Puunkorjuutyömaamme sijaitsevat juuri tällä alueella, joka olisi jatkossa jäämässä mahdollisesti jopa metsätalouskäytön ulkopuolelle.

Mikäli aikomus toteutuisi, se olisi huomattava heikennys Tredun Metsätien toimipisteen toimintaedellyksille.
Tredun Metsätien toimipisteessä on panostettu alueen kehittämiseen. On esimerkiksi perustettu Ilmastokestävää suometsänhoitoa Pirkanmaalla -hankkeessa vuosikymmeniä kestävä tutkimusalue yhdessä Luonnonvarakeskuksen, Metsähallituksen että Metsäkeskuksen kanssa.

Hankkeessa kehitetään ilmastoystävällisiä puunkorjuumenetelmiä turvemaille. Samalla kehitetään myös ilmastokestävän puunkorjuun kokonaiskäsitettä, joka sisältää myös ilmastonmuutokseen liittyvien riskien minimointia sekä vesiensuojelun tilan parantamista.

– Tässä hankkeessa on kehitetty pohjaveden pinnantasoa optimoiva hakkuukiertomalli, peitteisellä metsänkäsittelyllä toteutettuna. Valikoimassamme on myös pienaukot sekä kaistalehakkuut karummille rämeille, joissa fosforin huuhtoutumisriski on olemassa, Ruokonen kertoo.

Ilmasto- ja vesistöpäästöjen hillintää voidaan tehdä monella tavalla, muun muassa metsien terveyslannoitusten avulla, esimerkiksi tuhkalla. Ruokosen mukaan kaikkein olennaista on kuitenkin ymmärtää pohjavedenpinnantaso jo toimenpiteitä suunnitellessa. Myös puustonhoidolliset toimenpiteet pitää tehdä kokonaisvaltaisella suunnitelmalla, esimerkiksi haihduttavalla kasvavalla puustolla. Tietyissä kohteissa on pienialainen ojitus vesiensuojeluratkaisuilla toteutettuna ainoa toimiva kombinaatio.

Vesiensuojelua on tarpeen toteuttaa myös viereisillä kuvioilla talousmetsässä, joten täyssuojelu ei voi olla ainoa ratkaisu alueen hoitoon. Ilmaston muutoksen edetessä tulee sateisten ja kuivien jaksojen määrä tulee lisääntymään, jolloin alueen maaperällä sekä puustolla on entistä suurempi rooli veden korkeuden tasaamisessa.

Hiilensidontaa kasvavalla puustolla

Metsätielle matkaa tuon tuosta retkikuntia alan muista oppilaitoksista. Yksi kiinnostava ja tuore opintomatkan aihe on puunkorjuuseen liittyvä hiilensidonta, johon kehitetään menetelmiä yhteistyössä Helsingin Yliopiston kanssa Luonnonmukainen täsmäpuuhakkuu LUOMUHAKUU https://luomuhakkuu.fi/- hankkeessa.
– Hiilensidontaa tapahtuu vain kasvavassa metsässä, joten kivennäismaiden puunkasvatuksessa kannattaa hyödyntää Suomessa kehitettyä osaamista metsätalouteen.

Nyt uusimman tutkitun tiedon pohjalta rehevimmät turvemaat kannattaa pitää peitteisen metsänkäsittelyn piirissä, sillä maaperästä aiheutuvat päästöt ovat väärällä menetelmällä puunkasvun aiheuttamaa hiilensidontaa isompia, mutta muuten metsien kokonaisvaltaista hiilensidontaa saavutetaan vain kasvavalla puustolla.

Sekametsä sietää parhaiten ilmastomuutoksen oudot olosuhteet

Kaikki Tampereen ja Kurun kautta pohjoiseen usein ajavat ovat huomanneet, että jotain outoa tapahtuu Kurussa. Ajokeli vaihtuu. Sadesää muuttuu räntäsateeksi. Sula tie muuttuu jäiseksi.
Janne Ruokonen tietää syyn. Kuru sijaitsee Etelä-Suomea korkeammalla, ja korkeuskäyrän lukema osoittaa 150 – 200 m merenpinnasta.

– Se on kriittinen korkeus ilmastonmuutoksen kannalta. Alueelle muodostuu olosuhteet, jossa lounaasta tuleva lämmin kostea ilma kohtaa kylmemmän korkealla olevan ilman. Tämä muuttuu sateeksi, mutta valitettavasti tämä sade tulee satamaan märässä olomuodossa tulevaisuudessa vielä jopa helmikuussa. Tämän vuoksi alueen metsiä olisi muutettava yhä enemmän sekametsien suuntaan, mikä onnistuu ainoastaan hoitohakkuiden avulla. Mikäli näin ei tehdä, alue ennen pitkää kuusettuu. Kuusikot kestävät tunnetusti erittäin huonosti tällaisia olosuhteita.

Siinäpä jälleen yksi syy, miksi maakuntakaavavalmistelu ja puheet metsätalouden kieltämisestä alueella saavat miehen mietteliääksi.

Katastrofien sijaan metsätalouden ja virkistyskäytön hallittu yhdistäminen

Ruokonen on vakuuttunut metsätalouden eduista alueella, ja hän ehdottaakin metsätalouskäytön ja virkistyskäytön yhdistämistä. Alueen hakkuut muutettaisiin turvemaiden osalta kohti peitteistä metsänkäsittelyä. Kivennäismaiden alueet pidettäisiin yhä perinteisen metsätalouden piirissä. Riistalle ja monikäytölle, esim. lakkasoille, luotaisiin optimaaliset olosuhteet ja samalla huoltovarmuudenkin kannalta erittäin tärkeä metsätalous saataisiin pyörimään. Tämä mahdollistaisi myös taloudelliset näkökulmat, koska alueella on huomattava metsäomaisuus.

Vuosikymmenien työn tulosta on soisen alueen vesitasapaino, joka on saavutettu nimenomaan metsän hoidolla.
– Mikäli alueen metsät ja ojat jätetään täysin hoitamatta muuttamalla alue esimerkiksi kansallispuistoksi aiheutuisi tästä todellinen ilmastopommi tulevaisuudessa. Hallituilla hoitohakkuilla ja ojien hoidolla säädellään pohjavedenpinnan tasoa, jolloin estetään mm. turpeen aiheuttamia päästöjä ja hyönteistuhot.

Ruokosen mukaan hoitohakkuiden lopettaminen laskisi vääjäämättä alueilla pohjavedenpinnan taso, sillä puuston kasvaessa se haihduttaa yhä enemmän vettä. Veden pinnan laskiessa myös turvemaa kuivuu ja tästä seuraa hiilidioksidipäästöjä.

Erityisesti rehevillä korvilla korostuisi toinenkin ongelma tällaisessa tilanteessa.

– Veden pinnan taso vaihtelee vuosittain. Keväisin vettä on enemmän liikkeellä kuin loppukesästä. Mikäli alueiden pohjaveden pinta laskisi yhä nykyisestä, tarkoittaisi se kevättulvien aikaan aina vain syvemmältä mukaan tulevia kiintoaineita. Kastuessaan kesänaikaan kuivunut turve muuttuu liukoiseksi ja aiheuttaa DOC- päästöjä, jotka ovat vesistöjen kannalta erittäin ongelmallisia. DOC- päästöt näkyvät käytännössä vesistöjen tummumisena sekä esimerkiksi koskien vaahtomaisina kuohuina.

Mitä ikinä alueella tehdään, aikajänteen tulee olla pitkä. Vuosikymmenien kehitystä ei saa äkkiä muuksi muuttaa, jotta vältytään aiheuttamasta lisää ongelmia.

– Esimerkiksi hallitsematon ennallistaminen tukkimalla ojia aiheuttaisi haitallisia metaanipäästöjä ja hyönteistuhon, Janne Ruokonen sanoo.